Markkinointi rock-musiikin maailmassa

Musiikki on genrestä riippumatta jokaisen yhtyeen yksi tärkeimmistä markkinoinnin välineistä. Kuten kaikilla musiikkigenreillä, myös rock-musiikilla on oma fanikuntansa. Musiikin lisäksi yhtyeet mainostavat itseään usein muun muassa erilaisilla fanikuvilla, joissa on nimikirjoitus mukana. Musiikkimaailmassa eri yhtyeiden kiertueet ovat omalla tavallaan myös markkinointitapoja, joissa mukana on yleensä ennen konserttia myyntipöytiä täynnä yhteyeen kuvilla varustettua tavaraa, kuten t-paitoja, julisteita, mukeja ja avaimenperiä.

Kun fanit kulkevat yhtyeen paidoissa arjessa, mainostavat ja markkinoivat he näin yhtyettä samalla muille. Tätä kautta yritys, ja rock-maailmassa yhtye, saa ilmaista markkinointia. Näin ollen paidan tekemiseen kuluneella rahalla saa yllättävän paljon näkyvyyttä.

Millä ja miten saa näkyvyyttä?

Paitojen kautta markkinointi pätee myös muilla aloilla toimiviin yrityksiin. Erilaisilla mainostuotteilla ja jakamalla niitä esimerkiksi messuilla, voi jäädä paremmin mahdollisten asiakkaiden mieliin. Mainostuotteet ja niiden merkitys on syytä pitää mielessä kun yrityksessä suunnitellaan markkinoinnin linjauksia vuositasolla. Tämän tyyppisillä pieniltä tuntuvilla keinoilla markkinointiaan voi tehostaa hyvin, kunhan suunnittelee muun muassa paitojen kuvat vastaamaan yrityksen profiilia, slogania ja yleiskuvaa. Kun mietit mainostuotteiden hankkimista omalle yrityksellesi, lisätietoja löytyy täältä.

Guns N’ Rosesin suurimmat hitit

Bändin parhaat levyt Appetite for Destruction ja Use Your Illusion I ja II ovat täynnä hittejä. Welcome to the Jungle, Sweet Child O’ Mine ja Paradise City ovat tunnetuimmat kappaleet heidän ensimmäiseltä levyltään, ja November Rain, Don’t Cry, You Could Be Mine, Knocking on Heaven’s Door ja Live and Let Die ovat seuraavan tupla-albumin hittejä. Vaikka Guns N’ Rosesin menestyslevyjen julkaisusta on jo noin 30 vuotta, näitä ikivihreitä kappaleita soitetaan edelleen jatkuvasti. Tuttuihin korvamatoihin perustuu jopa bändin nimeä kantava Videoslots -peli, ja rock -radiokanavat toistavat kappaleita vähintään kerran päivässä. Ottaen huomioon kuinka raa’alta ja aggressiiviselta Guns N’ Roses kuulosti aikanaan verrattuna muihin 80-luvun rokkibändeihin, täytyy vain ihailla bändin omaperäisyyttä.

Guns N’ Rosesin kokoonpano

Guns N’ Rosesin kokoonpanoksi muotoutui pian sen perustamisen jälkeen laulaja Axl Rose, soolokitaristi Slash, rytmikitaristi Izzy Stradlin, basisti Duff McKagan ja rumpali Steven Adler. Adler ja Slash ovat kotoisin Los Angelesista, McKagan Seattlesta, ja Stradlin ja Rose Indianasta. Heistä kaikki McKaganin lukuun ottamatta olivat jo jossain vaiheessa soittaneet Hollywood Rose -bändissä, joka oli Guns N’ Rosesin esimuoto. Bändi kuitenkin vajosi kaaokseen ja miehistönvaihdoksiin lähes 20 vuodeksi 90-luvun alkupuolista lähtien. Ensin Adler erotettiin huumeidenkäytön takia, pian Stradlin jätti bändin ja lopulta Slash lähti vuonna 1996. Vuosien spekulaatioiden jälkeen bändi palasi yhteen lähes alkuperäisessä kokoonpanossaan vuonna 2016. GNR esiintyi myös Suomessa, ja sai haltioituneita keikka-arvioita.

Tie suuremman yleisön tietoisuuteen on usein kivikkoinen

Musiikin tekeminen on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan aiemmin, mikä toisaalta helpottaa aloittelevan artistin taivalta – toisaalta vaikeuttaa sitä. Koska ammattitasoiseen musiikin tekemiseen, äänittämiseen ja muihin työvaiheisiin tarvittavat laitteet ja ohjelmistot ovat edullisempia ja paremmin kenen tahansa saatavilla kuin aiemmin, myös yleisön tietoisuuteen pyrkivien bändien ja artistien välinen kilpailu on kiristynyt ja taso noussut kohisten. Bändin on siis turha odottaa, että levy-yhtiön edustaja tai manageri tulisi bongailemaan uusia lahjakkuuksia treenikämpiltä tai lähiöbaarien keikoilta. Oma-aloitteisuus ja persoonalliset ideat ovat tarpeen, jos mielii tulla löydetyksi!

Kuinka mainostaa aloittelevaa bändiä?

Kun perusta on kohdillaan eli instrumentit hallinnassa, yhteispeli toiminnassa ja kappaleet sävellettyinä, voi bändi alkaa toden teolla suunnitella tietään kohti menestystä. Tärkeitä askeleita ovat yhteydenotot levy-yhtiöihin sekä keikkapaikkoihin ja -järjestäjiin. Mieleen jäämistä ja kiinnostavan ensivaikutelman antamista voi edesauttaa pienillä jipoilla, esimerkiksi bändin logolla varustetulla USB-tikulla, jolta demobiisit löytyvät. CD-levyjen lähettelyssä alkaa olla jo varsin vanhanaikainen kaiku, mutta pelkillä sähköpostiviesteillä on hankala erottua edukseen. Digitaalisessa muodossa oleva musiikki pienellä fyysisellä elementillä höystettynä saattaa sen sijaan olla toimiva resepti monessakin tilanteessa.Nykyaikana on niin aloittelevalle kuin jo roimasti fanikantaa keränneellekin bändille äärimmäisen tärkeää olla aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa. Bändin uusinta musiikkia sisältävät tyylikkäät USB-tikut ovat varmasti haluttuja palkintoja myös eri somekanavissa järjestettävissä arvonnoissa, joiden avulla uusia potentiaalisia faneja saa hereille ja olemassa olevia kuuntelijoita sitoutettua. Tällä saralla aktiivisuus, persoonalliset ideat ja heittäytyminen palkitaan varmasti ja tyrkyllä olevan musiikin massasta erottuminen helpottuu pientenkin tekojen myötä huomattavasti.

Kaikki lähtee soundista

Hendrix – ”Henkka” tai ”Jimppa” – esitteli 1960-luvun loppuvuosina maailmalle aivan uudenlaisen tavan soittaa sähkökitaraa. Hän oli myös yhdessä elektroniikkainsinöörien mukana kehittelemässä täysin uudenlaisia ääniefektejä, joista tunnetuimpia lienevät niin sanotut säröpedaalit sekä ns. ”wah wah” -efekti. Hendrix halusi uudistaa kokonaan kitaran soundin ja loihtia tästä soittimesta esiin aivan uudenlaisen maailman. Ja siinä hän myös onnistui.Kun vielä 1960-luvun alussa ja puolivälissä esimerkiksi soolokitaran ominainen soundi oli lyhyt ja särötön ”plink plonk”, ilmeikkäimmilläänkin kenties reilusti kaiutettu ”rautalankasoundi”, niin pitkälti Hendrixin ansiosta kitaran soundista tuli ilmeikäs ja aivan uudenlainen. Sähkökitaran ääni alkoi muistuttaa enemmän sähköurkuja tai saksofonia. Tämä oli myös Hendrixin tietoinen tavoite.

Vibrakampi ja vasenkätisyys

Myös tapa, jolla Jimi Hendrix soitti Fender Stratocaster – kitaraansa oli aivan uudenlainen. Lähdetään liikkeelle siitä, kuinka hän piti kitaraa. Kun ennen Hendrixiä useimmat muusikot olivat pitäneet kitaraa varsin ylhäällä, noin rintakehän korkeudella, jotta soittaminen olisi helpompaa, oli Hendrixin kitara suurin piirtein lantion korkeudella. Mutta ehkäpä vielä näkyvämpää oli se, että hän soitti kitaraa ”väärin päin”: Hendrix oli nimittäin vasenkätinen, mutta sen sijaan, että olisi hankkinut vasenkätisen kitaran, hän oli opetellut soittamaan kitaraa niin, että kielet olivat siinä päinvastaisessa järjestyksessä, kuin yleensä. Hän käytti myös kitaran ns. ”vibrakampea” todella rajuin ottein – aivan eri tavalla, kuin soittajat ennen häntä.

Hendrix innoittajana

Hendrix on ollut lukuisten muiden soittajien esikuva. Jo pelkästään Suomessa hänet esikuvakseen ovat tunnustaneet muun muassa Hasse Walli ja Sami Hurmerinta. Mutta sen lisäksi hänellä on ollut suuri merkitys myös elokuva- ja pelimaailmaan.Onpa Hendrixin innoittamana tehty paljon muitakin erikoisempia tuotteita. Oikeastaan vaikka ei tietäisi yhtään nykyajan kitaristia eikä muutenkaan seuraisi kitaran soittoa, niin todennäköisesti Hendrixin useimmat kyllä tietävät.

Hendrix ja muut kitaristit

Hendrix ei toki ollut ainoa, joka kehitti kitaran soundia 1960-luvulla, ja itse asiassa varsinainen kunnia särösoundin keksimisestä meneekin pikemminkin Kinks-yhtyeen Ray Davies:lle. Hendrixin soitto oli vahvasti blues-vaikutteista, mutta 1970- ja 1980-luvulta alkaen ovat alaa vallanneet myös Eddie Van Halen sekä lukuisat muut todella nopeasormiset heavy metal -kitaristit. Ja taas aivan toisenlaista tyyliä edustaa vaikkapa jazz-vaikutteita rock-kitaran soittoon tuonut Brian Setzer tai Suomessa Mark Moon.

Motörhead elää musiikista ja legendasta

Bändin ura kulki kuin juna. Alkuvuosina käynnistyminen otti aikansa mutta kun menestystä alkoi tulla, ei junaa enää voitu pysäyttää. Motörhead tahkosi hittejä toisensa perään ja se viitoitti tietä uudelle musiikkisuuntaukselle, jota nykyisin kutsutaan trash metalliksi.Metallimusiikin eri suunnat hakivat vasta muotojaan 80-luvun taitteessa, siihen mennessä Motörhead oli löytänyt jo oman tyylilajinsa. Bändi oli suosionsa huipulla juuri 80-luvun alussa, se oli julkaissut Ace of Spades levyn, joka vei bändin lopullisesti metallimaailman kärkeen. Nykyisin Motörhead jatkaa taivaltaan fanien muistoissa, viimeisten keikkajulkaisujen mukana ja Nettikasinovertailu.info -sivustolla olevassa Motörhead slottipelissä.

Metallia, metallia

80-luvulla rockbändien meno oli kovin toisenlaista kuin nykyisin. Bändien sekoilut ja skandaalit kuuluivat niiden arkeen oleellisesti. Musiikin lisäksi monen suositun bändin ympärille rakentui omanlainen imago, jota seurattiin tarkasti.Motörheadkin rauhoittui aikanaan, kun ikä alkoi painaa muusikoita. Toisaalta musiikinteko ei jäänyt, vuonna 2015 Motörhead oli julkaissut viimeiseksi jääneen studioalbumin Black Magic. Bändi lähti kiertueelle mutta sairastumiset ja väsymys leimasivat Kilmisterin menoa. Vanha särmä oli poissa eikä trash metallin jättiläinen jaksanut enää. Joulukuussa Motörhead hiljeni lopullisesti.Kuitenkin 40 vuotta metallimusiikin kovimmassa kärjessä on hatunnoston arvoinen suoritus, jopa villisti kitaraa vinguttaneelta Lemmy Kilmisteriltä.